Esa Ruuttunen Kahden maan kansalainen

Edessä reitti tuntematon aukeaa Herra luvannut on aina kantaa lastaan. Hän vyötti minut työhönsä, Hän kuljettaa. Mutta miksi tuuli yhä puskee vastaan? :: Vaikka vaellus on vaivaista, Minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen:: Takana aavikon ja vuorten janoisten, vaivaloisten tulvavetten tuolla puolen yöhöni heitän voimattoman rukouksen: Sinä tiedät kaiken; elän taikka kuolen. :: Vaikka vaellus . . . :: Sinapinsiemenestä tekee puutarhan uskollinen työmies Sinun avullasi. Raota portti Valtakuntaan Jumalan, älä pyytävältä peitä kasvojasi! :: Vaikka vaellus . . . :: Elämän jäljet pientareelle piirtyvät; Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran! Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät: Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran. :: Vaikka vaellus. . . . ::